»Niin, sire, ja minun käsittääkseni on hevoset vaihdettava kaupungin tuolla puolen, Dunin suunnalla.»
»Millä tuette käsitystänne?»
»Kaupungin asema sitä tukee, sire.»
»Selittäkää tarkemmin sen asema, kreivi.»
»Sire, se on helppoa. Olen käväissyt Varennesissa viisi, kuusi kertaa Pariisista lähdettyäni ja eilen viivyin siellä kello kahdestatoista kolmeen saakka. Varennes on pieni kaupunki, jossa on arviolta tuhatkuusisataa asukasta. Siinä on kaksi, toisistaan jyrkästi eroavaa kaupunginosaa. Toista sanotaan yläkaupungiksi, toista alakaupungiksi. Niitä erottaa Aire-joki ja yhdistää tämän joen yli rakennettu silta. Teidän majesteettinne suvaitkoon tarkata sanojani kartan mukaan… tuossa, sire, lähellä Argonnen metsää, metsänlaidassa te näette…»
»Ah, näen, näen», virkkoi kuningas, »tie tekee tavattoman ison kaaren metsään Clermontin suunnalle».
»Juuri niin, sire.»
»Mutta se ei vielä selitä, miksi hevoset on vaihdettava kaupungin ulkopuolella eikä itse kaupungissa.»
»Odottakaa, sire. Kaupunginosia toisiinsa yhdistävän sillan keskeltä kohoaa korkea torni. Tämän entisen vahtitornin kautta kulkee ahdas, pimeä holvikäytävä. Vähäinenkin este voi sillä kohdalla keskeyttää matkan. Koska siis siltä taholta voi vaara uhata, on parempi sivuuttaa silta Clermontista käsin niin nopeasti kuin hevoset ja postimiehet vain voivat sen tehdä kuin pysähtyä vaihtamaan hevosia viidensadan askelen päähän sillasta, jota, jos kuningas sattumalta tunnettaisiin vaihtopaikalla, kolme neljä miestä voi hyvin puolustaa saatuaan jonkun yksinkertaisen merkin.»
»Se on totta», virkkoi kuningas. »Ja jos sattuisimmekin joutumaan pulaan, olettehan te paikalla, kreivi?»