»On kyllä, sire, mutta teidän majesteettinne tietää, että se miljoona oli assignaatteja, [Vallankumousajan setelirahaa. — Suom.] jotka ovat menettäneet kaksikymmentä prosenttia arvostaan?»
»Onko hän saanut vaihdetuksi ne edes siihen kurssiin?»
»Sire, ensiksikin on muuan uskollinen alamaisenne ollut niin onnellinen, että on voinut yksinään ostaa noita assignaatteja sadallatuhannella éculla, niiden nimellisarvosta tietenkin.»
Kuningas silmäili Charnyta.
»Entä jäljelle jääneet, kreivi?» kysyi kuningas.
»Jäljellä olevat», vastasi kreivi de Charny, »on de Bouillé nuorempi myynyt isänsä pankkiirille, herra Perregauxille, joka on niistä antanut frankfurtilaisen Bethmann-toiminimen lunastettavaksi asetetun vekselin. Tarpeen tullen ei siis ole rahasta puute.»
»Kiitos, herra kreivi», sanoi Ludvig XVI. »Nyt teidän on vielä ilmaistava sen uskollisen palvelijan nimi, joka kenties on pannut omaisuutensa vaaraan antaessaan mainitut satatuhatta écua herra de Bouillélle.»
»Sire, tämä teidän majesteettinne uskollinen palvelija on hyvin varakas eikä siis ansaitse kiitosta siitä, mitä on tehnyt.»
»Kuinka tahansa, herra kreivi, kuningas haluaa tietää hänen nimensä.»
»Sire», vastasi Charny kumartaen, »se henkilö suostui tekemään tämän oletetun palveluksen teidän majesteetillenne vain sillä ehdolla, että saisi pysyä tuntemattomana».