»Enkä minä tiennyt sitä!»
Nais-poloisen silmissä kuvastui sellainen tuska, että Charny, joka ei ollut kuullut hänen viimeisiä sanojaan, mutta oli ne arvannut, astui pari askelta häntä kohden ja sanoi:
»Tulin hetki sitten ja aioin juuri pyytää kuninkaalta lupaa päästä tervehtimään teitä.»
Veri palasi kuningattaren poskille. Hän ei ollut pitkiin aikoihin kuullut Charnyn ääntä eikä tuossa äänessä sitä hellää sävyä, joka nyt ilmeni hänen sanoissaan.
Hän kohotti molemmat kätensä kuin mennäkseen Charnyta vastaan, mutta miltei heti hän painoi toisen käden sydämelleen, joka varmaankin sykki liian rajusti.
Charny näki kaikki, arvasi kaikki, vaikka nämä mielialat, joita kuvailemaan ja selittämään on tarvittu kymmenen riviä, syntyivät ja ilmenivät sinä lyhyenä aikana, jonka kuningas tarvitsi ottaakseen lattialta kuningattaren kädestä kirvonneen paperin, jonka ikkunan ja oven auetessa syntynyt ilmavirta oli lennättänyt työhuoneen peränurkkaan saakka.
Kuningas luki mitä paperille oli kirjoitettu, mutta ei ymmärtänyt siitä mitään.
»Mitä nämä kolme sanaa: 'Paetkaa, paetkaa, paetkaa!' ja nämä kolme kirjainta oikeastaan merkitsevät?» kysyi kuningas.
»Sire», vastasi kuningatar, »ne merkitsevät, että kreivi de Mirabeau kuoli kymmenisen minuuttia sitten ja että hän antoi kuollessaan meille sen neuvon».
»Madame, neuvoa seurataan, sillä se on hyvä. Hetki on nyt tullut panna se täytäntöön.»