»Niin, niin, käsitän», sanoi hän, »kaulanauha-jutun mieshän olen… No hyvä, Gilbert ystävä, kaulanauha-jutun mies antaa teille neuvon.»
»Vaiti! Soitetaan.»
»Mitä siitä! Tiedättehän, että soittaja on kreivi de Charny. Kuulkoon hänkin neuvon, jonka annan teille, ja käyttäköön sitä hyväkseen. Sisään, herra kreivi, sisään!»
Charny todella ilmestyi kynnykselle. Huomatessaan vieraan, jota hän ei ollut odottanut tapaavansa Gilbertin luona, hän pysähtyi levottomana ja epäröivänä.
»Neuvo», jatkoi Cagliostro, »kuuluu näin: varokaa liian komeita tarvelippaita, liian painavia ajoneuvoja ja liian näköisiä muotokuvia. Hyvästi, Gilbert, hyvästi, herra kreivi, ja käyttääkseni sanontaa, kun hyvästellään matkamiehiä, sanon teille: Jumala teitä varjelkoon!»
Ja profeetta kumarsi Gilbertille tuttavallisesti ja Charnylle kohteliaasti ja poistui edellisen silmätessä häntä huolestuneesti, jälkimäisen kysyvästi.
»Kuka tuo mies on, tohtori?» kysyi Charny, kun Cagliostron askelten ääni oli häipynyt portaihin.
»Muuan ystävä», vastasi Gilbert, »mies, joka tietää kaikki, mutta on luvannut olla paljastamatta meitä».
»Hänen nimensä?»
Gilbert empi hetken.