»Olkaa siis suora loppuun asti, kreivi, ja sanokaa, mihin pyritte tarjouksellanne.»
»Mutta sehän on tuiki yksinkertaista, kelpo tohtori. Pyrin siihen, että kuningas lähtee, poistuu Ranskasta ja antaa meidän julistaa tasavallan.»
»Tasavallan?» kummasteli Gilbert.
»Miksi ei?»
»Mutta, hyvä kreivi, kun katselen Ranskassa ympärilleni, etelästä pohjoiseen, idästä länteen, en näe ainoatakaan tasavaltalaista.»
»Erehdytte. Minä näen kolme: Pétionin, Camille Desmoulinsin ja itseni, nöyrän palvelijanne. Ne te näette yhtä hyvin kuin minäkin. Minä puolestani näen ne, joita te ette näe, mutta jotka tekin näette, kunhan aika koittaa heidän ilmestyä. Silloin voin minä järjestää teatteritempun, joka ihmetyttää teitä. Mutta ymmärrättehän, etten halua sijoittaa siihen liian vakavia kohtauksia, koska sellaiset aina tavoittavat järjestäjänsä.»
Gilbert tuumi tuokion.
Sitten hän ojensi kätensä Cagliostrolle ja sanoi:
»Kreivi, jos olisi kysymys vain minusta, minun elämästäni minun kunniastani, minun maineestani, minun muistostani niin suostuisin heti, mutta koska on kysymys kuninkuudesta kuninkaasta, kuningattaresta, hallitsijasuvusta, en voi ottaa vastuulleni toimia heidän puolestaan. Pysykää puolueettomana, hyvä kreivi, siinä kaikki mitä teiltä pyydän.»
Cagliostro hymyili.