Andrée kalpeni.
»Hän voi siis joutua kuolemanvaaraan vai kuinka, Isidor?»
»En ole sitä sanonut, madame.»
»Ette tosin, mutta ajattelette sitä.»
»Minä ajattelen, madame, että yritys, johon hän ja minä nyt ryhdymme, on niin vakavaa laatua, että jos teillä on jotakin sanottavaa veljelleni, antakaa minun tehtäväkseni viedä hänelle joko suullisesti tai kirjeellisesti ajatuksenne, toivomuksenne tai terveisenne.»
»Hyvä on, varakreivi», sanoi Andrée ja nousi, »pyydän teitä odottamaan viisi minuuttia».
Ja verkkaisin, kylmin askelin, kuten hänen tapansa oli, kreivitär astui huoneeseensa, jonka oven hän sulki perässään.
Kreivittären poistuttua nuori mies katsoi kärsimättömänä kelloaan.
— Neljänneksen yli yhdeksän, — mutisi hän, — kuningas odottaa meitä puolikymmeneksi… Onneksi täältä on lyhyt matka Tuileries-palatsiin.
Mutta kreivitär ei tarvinnut kaikkea pyytämäänsä aikaa.