Molemmat opastettiin miltei samaan aikaan, mutta eri teitä, kuningattaren huoneeseen. Ensimmäinen tulija oli herra de Valory.
Melkein heti sen jälkeen, kuten sanottu, aukeni toinen ovi, ja hiukan kummastunut de Valory näki kaksoisolentonsa astuvan huoneeseen.
Upseerit eivät tunteneet toisiaan, mutta arvaten, että heidät oli kutsuttu samasta syystä, he tervehtivät toisiaan.
Tällöin aukeni kolmas ovi ja varakreivi de Charny liittyi heidän seuraansa.
Hän oli kolmas lähetti, yhtä tuntematon edellisille kuin nämä olivat toisilleen.
Vain Isidor tiesi, mitä varten heidät oli kutsuttu ja mikä yhteinen tehtävä tulisi heidän suoritettavakseen.
Hän aikoi ilmeisesti ruveta vastaamaan näiden kahden vastaisen työtoverin kysymyksiin, kun ovi aukeni jälleen ja kuningas astui huoneeseen.
»Hyvät herrat», sanoi Ludvig XVI herroille de Maldenille ja de Valorylle, »suokaa anteeksi, että olen luvattanne turvautunut apuunne, mutta minä pidän teitä kuningasaatteen uskollisina palvelijoina: olette kuuluneet kaartiini. Olen pyytänyt teitä käymään räätälini luona, jonka osoitteen ilmoitutin teille, ja valmistuttamaan itsellenne pikalähetin puvun sekä saapumaan Tuileries-palatsiin tänä iltana kello puoli kymmeneksi. Saapumisenne todistaa, että hyväksytte tehtävän, jonka olen teille valinnut, olkoon se millainen tahansa.»
Entiset kaartilaiset kumarsivat.
»Sire», sanoi de Valory, »teidän majesteettinne tietää, ettei teidän tarvitse neuvotella aatelismiesten kanssa turvautuessaan heidän alttiuteensa, rohkeuteensa ja elämäänsä».