»Sire», virkkoi de Malden, »vastatessaan omasta puolestaan on virkaveljeni vastannut minunkin puolestani ja arvatenkin myöskin kolmannen toverimme puolesta».
»Kolmas toverinne, hyvät herrat, on varakreivi Isidor de Charny. Kehoitan teitä tutustumaan häneen, sillä se tutustuminen maksaa kyllä vaivan. Hänen veljensä sai surmansa puolustaessaan Versaillesissa kuningattaren ovea. Olemme tottuneet koko hänen sukunsa uhrautuvaan alttiuteen, vieläpä niin tottuneita, ettemme enää edes kiitä heitä.»
»Kuninkaan sanojen mukaan», huomautti de Valory, »varakreivi de Charny varmaankin jo tietää syyn, joka on kerännyt meidät tänne, mutta me emme tiedä, sire, ja olemme halukkaat tutustumaan siihen».
»Hyvät herrat», vastasi kuningas, »te tiedätte hyvin, että minä olen vanki, kansalliskaartin ylipäällikön vanki, kansalliskokouksen puheenjohtajan vanki, Pariisin pormestarin vanki, kansan vanki, koko maailman vanki. No niin, herrat, olen turvautunut apuunne pelastuakseni tästä nöyryytyksen tilasta ja päästäkseni vapauteen. Minun kohtaloni, kuningattaren ja lasteni kohtalo on teidän käsissänne. Kaikki on valmista voidaksemme paeta tänä yönä. Teidän tehtävänne on järjestää lähtömme täältä.»
»Sire», sanoivat kaikki kolme nuorukaista, »käskekää, olemme valmiit!»
»Hyvät herrat, ymmärrättehän, ettemme voi lähteä kaikki yhtaikaa. Yhteinen tapaamispaikkamme on Saint-Nicaise-kadun kulmaus, missä kreivi de Charny odottaa meitä vuokravaunuineen. Te, varakreivi, huolehditte kuningattaresta ja teidän nimenne on Melchior. Te, herra de Malden, huolehditte madame Elisabethista ja kuninkaallisesta prinsessasta ja teidän nimenne on Jean. Te, herra de Valory, saatte osallenne rouva de Tourzelin ja kruununprinssin ja teidän nimenne on François. Älkää unohtako uusia nimiänne, herrat, ja jääkää tänne odottamaan muita ohjeita.»
Kuningas ojensi kätensä kullekin näistä kolmesta nuorukaisesta ja poistui jättäen huoneeseen kolme miestä, jotka olivat valmiit kuolemaan hänen puolestaan.
Herttua de Choiseul, joka oli edellisenä iltana sanonut kuninkaalle markiisi de Bouillén väittäneen, ettei lähtöä mitenkään saisi siirtää kahdennenkymmenennen päivän sydänyöstä tuonnemmaksi, ja lisännyt, että hän itse lähtisi seuraavana aamuna kello neljän tienoissa, ellei saisi kuninkaalta uusia ohjeita, ja ottaisi mukaansa kaikki Duniin, Stenayhyn ja Montmédyyn sijoitetut joukko-osastot, herttua de Chouseul odotteli, kuten olemme jo maininneet, asunnossaan Artois-kadun varrella ja alkoi jo olla lopen toivoton kellon osoittaessa yhdeksää illalla, mutta juuri silloin se ainoa palvelija, jonka hän oli pidättänyt luonaan ja joka arveli isäntänsä olevan lähdössä Metziin, tuli ilmoittamaan, että muuan mies pyysi päästä hänen puheilleen kuningattaren asioissa.
Herttua käski hänen opastaa miehen sisälle.
Vieras astui huoneeseen, päässä silmiä varjostava leveälierinen hattu ja yllä suunnaton huppukauluksinen viitta.