»Kolmenkymmenen tai viidenneljättä ikäinen.»
»Kaunis?»
»Hyvin kaunis.»
»Hyvä on», sanoi Mirabeau. »Saammehan nähdä. Kaunis naapuritar ei ole haitaksi. Olkaa hyvä ja näyttäkää minulle nyt itse linna.»
Puutarhuri meni Mirabeaun edellä ja he tulivat pian sillalle, joka yhdisti ensimmäisen pihan toiseen ja jonka alla solisi pikku puro.
Puutarhuri pysähtyi.
»Jos herra», sanoi hän, »haluaa antaa paviljongissa asuvan naisen elää kaikessa rauhassa, käy se sitäkin helpommin päinsä, kun tämä pikku puro eristää täydellisesti paviljonkiin kuuluvan puisto-osan muusta puutarhasta. Hän olisi omalla puolellaan ja herra omallaan…»
»Hyvä, hyvä, sittenhän nähdään», sanoi Mirabeau. »Silmäilkäämme nyt linnaa.»
Ja hän nousi ketterästi ulkoportaat.
Puutarhuri aukaisi pääoven.