»En, olen saanut nimettömän kirjeen. Se on muuten mukanani. Tässä se on, lukekaa.»
Kaikki viisi isänmaanystävää pysähtyivät Saint-Nicaise-kadun kulmauksessa seisovien vuokravaunujen kohdalle ja lukivat vaunulyhdyn valossa seuraavat rivit:
»Kansalaiselle Fréronille ilmoitetaan, että tänä yönä herra Capet, itävallatar ja hänen molemmat pentunsa lähtevät Pariisista ja matkustavat markiisi de Bouillén, Nancyn ihmisteurastajan luo, joka odottaa heitä rajalla.»
»Mutta jopa onkin mainio nimitys tuo herra Capet!» huomautti Camille
Desmoulins. »Tästedes minä sanonkin Ludvig kuudettatoista herra
Capetiksi.»
»Sitä vastaan ei ole muuta muistutettavaa kuin että Ludvig kuudestoista ei ole Capetien sukua vaan bourboni», sanoi Chénier.
»Loruja, kuka sen tietää?» vastasi Camille Desmoulins. »Pari kolme sinun kaltaistasi kirjanoppinutta. Eikö sinunkin mielestäsi, Legendre, Capet ole hyvä nimi?»
»Niin, mikäli kirje tietää totta ja mikäli kuninkaallinen joukko tänä yönä yrittää pakosalle», huomautti Danton.
»Koska olemme Tuileries-palatsin kohdalla, menkäämme katsomaan», sanoi
Camille.
Ja nämä viisi miestä kiersivät huvikseen koko Tuileries-palatsin. Palatessaan Saint-Nicaise-kadulle he näkivät Lafayetten esikuntineen menevän Tuileries-palatsiin.
»Ahaa», huudahti Danton. »Vaaleakihara menee panemaan kuninkaallisen perheen makuulle. Meidän palvelusvuoromme on päättynyt, hänen alkaa. Hyvää yötä, herrat! Kuka tulee kanssani Paon-kadulle päin?»