Herttua ei ollut vielä sivuuttanut viimeisiä asumuksia Petite-Villetten tällä puolen, kun viisimiehinen seurue, joka oli lähtenyt jakobinikerhosta, ilmestyi Saint-Honoré-kadulle ja suuntasi kulkunsa Palais-Royalin taholle. Miehet huomauttelivat toisilleen illan tavattomasta hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta.
Nämä viisi miestä olivat: Camille Desmoulins, joka myöhemmin kertoi tämän tapauksen, Danton, Fréron, Chénier ja Legendre.
Echelle-kadun korkeimmalle kohdalle päästyään he silmäilivät
Tuileries-palatsia ja Camille Desmoulins sanoi:
»Totisesti, eikö teistäkin tunnu, että Pariisi on tänä iltana tavallista rauhallisempi, että Pariisi on kuin hylätty kaupunki? Koko matkallamme olemme tavanneet vain yhden vartioston.»
»Se johtuu siitä», vastasi Fréron, »että on ryhdytty toimenpiteisiin, jotta tie olisi kuninkaalle selvä».
»Mitä sinä sanot? Tie olisi kuninkaalle selvä?» kysyi Danton.
»Niinpä tietenkin, sillä tänä yönä hän lähtee», selitti Fréron.
»Älä hulluttele!» tokaisi Legendre.
»Kukaties se on hulluttelua», myönsi Fréron, »mutta minulle on asiasta ilmoitettu kirjeellä».
»Oletko saanut kirjeen, jossa puhutaan kuninkaan paosta?» sanoi Camille
Desmoulins. »Allekirjoitetun kirjeen?»