Mirabeaun sanaleikki
Koska Mirabeaun kaupunkiasunto ei ollut vielä kunnossa eikä hänellä ollut siis omaa talliakaan, lähetettiin palvelija hakemaan torilta ajuri. [Romaani on suoranaista jatkoa Salaliittolaisille.]
Siihen aikaan merkitsi ajelu Argenteuiliin miltei oikeaa matkaa. Nykyisin sinne mennään yhdessätoista minuutissa ja kymmenen vuoden perästä sinne pääsee kenties yhdessätoista sekunnissa.
Miksi Mirabeau oli valinnut Argenteuilin? Koska hänen elämänsä muistot, kuten hän oli sanonut tohtorille, kiinnittivät häntä tähän pikku kaupunkiin ja koska ihminen tuntee niin suurta tarvetta pidentää hänelle suotua lyhyttä elinaikaa, että hän takertuu voimiensa mukaan menneisyyteen päästäkseen liian nopeasti joutumasta tulevaisuuden kahleihin.
Argenteuilissa oli hänen isänsä, markiisi de Mirabeau, kuollut heinäkuun 11 p. 1789, kuten tulikin kuolla todellisen aatelismiehen, joka ei mielinyt nähdä Bastiljin valtausta.
Argenteuilin sillan päässä Mirabeau pysäytti ajurin.
»Olemmeko perillä?» kysyi tohtori.
»Olemme ja emme. Emme ole vielä saapuneet Marais-linnaan, joka on puolentoista kilometrin päässä Argenteuilista, mutta, hyvä tohtori, unohdin sanoa teille, ettemme tänään teekään yksinkertaista vieraskäyntiä, vaan olemme toivioretkellä, jonka kuluessa pysähdymme kolmasti.»
»Toivioretkellä!» hymyili Gilbert. »Minkä pyhimyksen haudalle?»
»Pyhän Riquettin haudalle, tohtori hyvä. Sitä pyhimystä ette taida tunteakaan. Sen pyhimyksen ovat ihmiset julistaneet kanoniseksi. Totuuden lausuakseni epäilen suuresti, onko Jumala, mikäli hän ollenkaan piittaa tämän maailmapahaisen pikkuasioista, hyväksynyt koko kanonisointia. Mutta totta vain on, että täällä on päättänyt päivänsä Riquetti, markiisi de Mirabeau, Ihmisten ystävä, joka kuoli marttyyrina arvottoman poikansa, Honoré-Gabriel-Victor Riquettin, kreivi de Mirabeaun, hillittömän elostelun takia.»