»Ah, se on totta», sanoi Gilbert, »isänne kuoli Argenteuilissa. Suokaa anteeksi, hyvä kreivi, että unohdin sen seikan. Puolustuksekseni haluan mainita, että tulin suoraan Amerikasta, kun minut vangittiin heinäkuun alussa matkalla Havresta Pariisiin. Isänne kuoleman aikoihin olin siis Bastiljissa. Pääsin vapaaksi heinäkuun neljäntenätoista seitsemän muun vangin mukana, ja vaikka tämä tapahtuma olikin sinänsä varsin merkittävä, hävisi se, ellei juuri pääasiana, niin ainakin sivuseikkana, saman kuukauden muihin laajakantoisiin tapahtumiin… Entä missä isänne asui?»
Juuri kun Gilbert teki kysymyksensä, pysähtyi Mirabeau laiturikadun varrella olevan rakennuksen ristikkoportin eteen. Talo oli vastapäätä jokea, josta sen eroittivat noin kolmesataa askelta leveä nurmikko ja pensasaita.
Roteva pyrenealaiskoira hyökkäsi muristen portille nähdessään vieraan miehen seisahtuvan sen eteen, tunki päänsä ristikkorautojen välistä ulos ja yritti puraista Mirabeauta tai edes kiskaista irti palasen hänen nutustaan.
»Totisesti, tohtori», sanoi Mirabeau ja väistyi paimenkoiran valkoisten, uhkaavien hampaitten ulottuvilta, »mikään ei ole muuttunut ja minut otetaan vastaan samalla tavalla kuin isäni eläessäkin».
Mutta tällöin ilmestyi portaille muuan nuori mies, vaiensi koiran, houkutteli sen luoksensa ja meni itse molempia vieraita vastaan.
»Suokaa anteeksi, hyvät herrat», sanoi hän. »Isäntäväki ei ole mukana siinä vastaanotossa, jonka koira on teille suonut. Varsin monet kulkijat pysähtyvät tämän talon luo, jossa varemmin asui markiisi de Mirabeau, eikä Cartouche-parka ymmärrä sitä historiallista harrastusta, jota osoitetaan sen halvan isäntäväen asunnolle. Se haukkuu aina. Koppiisi, Cartouche!»
Nuori mies teki uhkaavan liikkeen ja koira meni koppiinsa yhä muristen. Aukosta se sitten työnsi molemmat etukäpälänsä ulos, painoi niille pitkän turpansa ja paljasti terävät hampaansa, veripunaisen kielensä ja tulta tuiskivat silmänsä.
Mirabeau ja Gilbert vaihtoivat sillaikaa pikaisen silmäyksen.
»Hyvät herrat», jatkoi nuorukainen, »nykyisin tämän ristikkoportin takana ei ole ketään muita kuin talonisäntä, joka on valmis aukaisemaan sen ja ottamaan teidät vastaan, ellei uteliaisuutenne rajoitu vain talon ulkoasun tarkasteluun».
Gilbert sysäsi kyynärpäällään Mirabeauta merkiksi, että hän katsoisi mielellään myöskin talon sisustaa.