Rouva de Tourzel palasi: hän oli tuntenut herra de Gouvionin ja nähnyt monta univormua.
Herra de Villequierin asunnosta oli siis mahdotonta päästä poistumaan huomaamattomasti, ellei siitä ollut muuta käytävää kuin se, joka ensiksi oli valittu.
Mutta nyt oltiin pimeässä.
Yölamppu paloi kuninkaallisen prinsessan huoneessa. Madame Elisabeth meni sytyttämään sen avulla kynttilän, joka äsken sammutettiin.
Tämän kynttilän valossa pakolaisjoukko alkoi hakea toista ovea.
Etsintä näytti pitkät ajat turhalta ja siihen kului enemmän kuin neljännestunti. Vihdoin löydettiin pikku portaat, joista pääsi välikerroksen tyhjään huoneeseen. Tämä huone oli herra de Villequierin lakeijan ja siitä pääsi toiseen käytävään ja palvelijain portaille.
Ovi oli ulkopuolelta lukittu ja avain oli reiässä.
Kuningas koetti lukkoon jokaista avainkimppunsa avainta, mutta mikään ei sopinut.
Varakreivi de Charny yritti puukkonsa kärjellä työntää avaimen lehteä, mutta turhaan.
Siinä oli nyt ovi, ja kuitenkin he olivat vankeina!