Tämä mies oli kreivi de Charny.
Nämä vuokravaunut olivat samat vaunut, missä kuninkaallinen perhe oli odotellut kuningatarta yli puoli tuntia.
Kuningattaren odotettiin tulevan kauhistuneena, masentuneena, peloissaan, mutta hän tulikin säteilevänä ja iloisena. Uhkaavat vaarat, kestetyt rasitukset, sattuneen erehdyksen, tuhlatun ajan, kaiken sen hän oli unohtanut saatuaan sivaltaa kepillä Lafayetten vaunuja, sillä hänestä oli tuntunut, että se isku oli sattunut kenraaliin itseensä.
Kymmenen askelen päässä vuokravaunuista muuan palvelija piteli hevosta suitsista.
Charny osoitti veljelleen ratsua. Isidor hyppäsi satulaan ja ratsasti paikalta täyttä neliä.
Hänen oli ehdittävä ennen toisia Bondyyn tilatakseen hevoset valmiiksi.
Nähdessään hänen lähtevän huusi kuningatar hänen jälkeensä pari kiitossanaa, joita ratsastaja ei kuullut.
»Vaunuihin nyt, madame», sanoi Charny äänessä sitä lujuutta ja kunnioitusta, joka on ominaista todella voimakkaille miehille ratkaisevina ajankohtina, »meillä ei ole sekuntiakaan tuhlattavana».
Kuningatar astui vaunuihin, joissa jo istuivat kuningas, madame Elisabeth, kuninkaallinen prinsessa, kruununprinssi ja rouva de Tourzel, siis viisi henkeä Hän istahti vaunujen perälle ja otti kruununprinssin polvilleen. Kuningas istuutui hänen viereensä. Madame Elisabeth, kuninkaallinen prinsessa ja rouva de Tourzel istuutuivat heitä vastapäätä.
Charny sulki oven, kapusi ajurinistuimelle ja johtaakseen harhaan
vakoilijat, jos niitä oli lähettyvillä, hän ohjasi hevoset ensin
Saint-Honoré-kadulle, sitten Madeleinen bulevardille ja ajoi sitä tietä
Saint-Martinin portille saakka.