Tämä käsi oli kuningattaren vasen käsi.
Oikeassa kädessä hänellä oli pieni, kultapontinen ruokokeppi, jommoisia sen ajan naisilla oli tapana pitää mukanaan.
Hän sivalsi kepillä vaunujen takapyöriin ja sanoi:
»Mene, vanginvartija, minä olen paennut vankilastasi!»
»Mitä te teette, madame», sanoi Isidor, »ja miksi antaudutte tuollaiseen vaaraan?»
»Olen kostanut», vastasi kuningatar; »jotakin kannattaa sen takia uskaltaa».
Ja viimeisen soihdunkantajan hevosen takaa hän syöksyi esille säteilevänä kuin jumalatar, iloisena kuin lapsi.
XXII
Hovisääntö velvoittaa
Kuningatar ei ollut ehtinyt astua porttikäytävästä kymmentäkään askelta, kun muuan mies, yllä sininen ajurin viitta ja päässä leveäreunainen, vahakankainen hattu, tarttui hermostuneesti hänen käsivarteensa ja vei hänet vuokravaunujen luo, jotka odottelivat Saint-Nicaise-kadun kulmassa.