Nyt se oli miltei tyhjä ja pimeä.
Mutta kauempaa kuului rattaitten kolinaa ja kavionkopsetta.
He olivat saapuneet Echelle-kadun kulmaan. Oli ilmeistä, että hevoset, joiden kavionkapse, ja ajoneuvot, joiden pyörien kolina kuului etäältä, olivat tulossa tätä porttiholvia kohden.
Nyt jo näkyi valonhohde: varmaankin vaunuja saattelevista tuohuksista.
Isidor yritti väistyä taaksepäin, mutta kuningatar vei häntä eteenpäin.
Isidor syöksyi porttiholviin kuningattaren suojaksi juuri silloin kun tuohuksia pitelevien saattajien hevoset ilmestyivät käytävän toiseen päähän.
Hän työnsi seuralaisensa pimeään syvennykseen ja asettui hänen eteensä.
Mutta pimeimmätkin syvennykset valaisi kirkkaiksi tuohusten loimu.
Saattajien keskellä näkyi kenraali Lafayette, joka upeaan kansalliskaartin päällikön asetakkiin puettuna lojui ajoneuvoissaan.
Juuri kun vaunut olivat ajaneet ohi, tunsi Isidor, että lujaa tahtoa ja todellista voimaakin ilmaiseva käsi työnsi hänet syrjään.