Saint Laurentin tornikello löi tällöin neljänneksen yli yhden.
Tuntia myöhemmin oltiin Bondyssa.
Valmiiksi valjastetut hevoset odottelivat tallin edessä.
Isidor seisoi hevosten vieressä.
Tien toisella laidalla seisoivat pienet vuokravaunut, joiden eteen oli valjastettu postihevoset.
Näissä ajoneuvoissa istui kaksi kamarineitoa, jotka kuuluivat kruununprinssin ja kuninkaallisen prinsessan palveluskuntaan.
He olivat luulleet voivansa vuokrata Bondyssa ajoneuvot, mutta kun se ei ollut käynyt päinsä, olivat he sopineet näiden ajoneuvojen omistajan kanssa ja ostaneet ne tuhannella frangilla.
Omistaja oli kauppaan hyvin tyytyväinen ja haluten katsella, mitä olivat naisiaan nämä neitokaiset, jotka typeryyttään olivat antaneet hänelle tuhannen frangia mokomista roskarattaista, hän oli jäänyt postitalon edustalle maistelemaan viiniä.
Hän näki kuninkaan vaunujen ajavan pihaan. Charny, joka istui ohjaamassa, hyppäsi maahan ja lähestyi vaunujen ovea.
Ajuriviitan alla hänen yllänsä oli upseerinpuku, ja laatikossa, istuimen alla, oli hänen sotilaslakkinsa.