Kaikki kerääntyivät hänen ympärilleen. Herrat de Malden ja de Valory pysyttelivät vaatimattomasti loitompana.
»Tulkaa lähemmäksi, herrat», kehoitti kuningas. »Herra de Charnyn uutiset koskevat meitä kaikkia.»
»Ensiksikin, sire, kaikki sujuu hyvin», aloitti de Charny. »Kello kahdelta aamulla ei kukaan vielä aavistanut teidän paenneen».
Jokainen hengitti kevyemmin.
Ja sitten alkoi sadella kysymyksiä.
Charny kertoi, että hän oli Pariisiin saavuttuaan tavannut Echelle-kadun kulmauksessa isänmaanystävien muodostaman vartioston, joka oli kysellyt häneltä yhtä ja toista, ja että hän oli saanut heidät vakuutetuiksi siitä, että kuningas oli mennyt levolle ja nukkui.
Hän kertoi edelleen, että päästyään Tuileries-palatsiin, joka näytti yhtä rauhalliselta kuin muulloinkin, hän oli mennyt huoneeseensa, vaihtanut pukua, palannut kuninkaan käytäviä pitkin ja nähnyt, ettei kukaan epäillyt kuninkaallisen perheen paenneen, ei edes herra Gouvion, joka huomattuaan, ettei hänen kuninkaan huoneiston ympärille asettamallansa vartiostolla ollut mitään tehtävää, oli hajoittanut sen ja lähettänyt upseerit ja pataljoonanpäälliköt kotiinsa.
Kreivi de Charny oli palannut ratsulleen, jonka oli jättänyt pihalle erään yövartijan huostaan, ja arvellen olevan turhaa yrittää saada toista hevosta Pariisin postiasemalta hän oli palannut Bondyyn samalla hevosella.
Perille päästäessä oli hevos-rukka ollut menehtymäisillään, mutta perille oli päästy eikä enempää tarvittukaan.
Bondysta kreivi oli ottanut vireän ratsun ja jatkanut matkaansa.