»Meille ei ole ilmoitettu asiasta, hyvä herra. Täällä alkaa muuten näyttää perin uhkaavalta, miehiäni yllytetään kapinaan. Mitä on tehtävä?»
»Kun kuningas pian sivuuttaa tämän paikan, suojelkaa hänen vaunujaan, toimikaa olosuhteitten mukaan, lähtekää puoli tuntia kuninkaallisen perheen lähdön jälkeen ja muodostakaa saattojoukkue…»
Sitten hän keskeytti lauseensa ja kuiskasi:
»Vaiti, meitä vakoillaan, on ehkä kuultukin, mitä sanoimme. Menkää miestenne luokse ja koettakaa pitää heidät kurissa.»
Drouet oli tosiaankin ilmestynyt keittiön ovelle. Keskustelu oli näet tapahtunut keittiön puolella.
Markiisi Dandoins poistui.
Samalla hetkellä kuului ruoskanläiskettä, kuninkaan vaunut tulivat, kulkivat yli torin ja pysähtyivät postitalon eteen.
Melu houkutteli paljon uteliaita vaunujen ympärille.
Dandoins, joka piti tärkeänä selittää kuninkaalle, miksi hän ja hänen miehensä olivat sivilipuvuissa eivätkä sotilasasussa, kiiruhti vaununoven eteen ja esitti kunnioittavin elein, lakki kädessä, anteeksipyyntönsä kuninkaalle ja kuninkaalliselle perheelle.
Hänelle vastatessaan kuningas kurkisti moneen otteeseen ikkunasta ulos.