Charny oli kuullut kaikki: kuningas oli tunnettu, Drouet oli lähtenyt.
Hän polkaisi kärsimättömänä jalkaansa.
Silloin Dandoins tuli häntä kohden.
»Hevoset, hevoset!» vaati Charny heti kun näki hänen tulevan.
»Ne tuodaan heti», vastasi Dandoins.
»Oletteko pannut pistoolit ratsuni satulalaukkuun?»
»Olen.»
»Ovatko ne kunnossa?»
»Minä itse panostin ne.»
»Hyvä. Kaikki riippuu nyt hevosenne nopeudesta. Minun täytyy tavoittaa muuan mies, jolla on neljännestunnin etumatka, ja minun täytyy surmata hänet.»
»Mitä, surmata hänet?»