Hän kiiruhti talosta ja kehoitti Dandoinsia toimittamaan hänen hevosensa torille.
Koko kaupunki oli tosiaankin kuohuksissa. Tuskin Dandoins ja de Charny olivat poistuneet torilta, kun Drouet, joka tuntui odotelleen vain tätä hetkeä paljastaakseen salaisuutensa, alkoi huutaa:
»Vaunut, jotka äsken lähtivät, ovat kuninkaan vaunut! Kuningas, kuningatar ja Ranskan lapset ovat niissä vaunuissa!»
Hän hyppäsi ratsunsa selkään.
Monet hänen ystävistään koettivat pidättää häntä.
»Minne menet? Mitä aiot tehdä? Mikä on suunnitelmasi?» Hän vastasi heille hiljaa:
»Eversti ja rakuunaosasto ovat täällä. Oli mahdotonta vangita kuningas ilman veristä yhteentörmäystä, joka olisi voinut päättyä meille huonosti. Mitä en voinut täällä tehdä, sen teen Clermontissa. Pidättäkää rakuunat, siinä kaikki mitä pyydän teitä tekemään.»
Ja hän karautti hevosensa laukkaan ja suuntasi kulkunsa kuninkaan jälkeen.
Silloin juuri alkoi levitä huhu, että kuningas ja kuningatar olivat äsken lähteneissä vaunuissa, ja alkoivat huudot, jotka Charny oli kuullut.
Nämä huudot houkuttelivat paikalle pormestarin ja kaupunginvaltuuston jäsenet. Pormestari komensi rakuunat kasarmiin, koska kello oli jo lyönyt kahdeksan.