»Hitossa! Eikä kaikki tuo auta…?»
»Luonnon avutta tuo kaikki ei paljoakaan merkitse. Olen lääkkeet määrännyt parhaan ymmärrykseni mukaan. [Vuonna 1790 ei tunnettu vielä kiniinijauhetta eikä käytetty iilimatoja korvan takana. Tohtori Gilbertin lääkemääräykset olivat siis niin tepsiviä kuin 18. vuosisadan tiede suinkin pystyi antamaan.] Lapsen suojelusenkeli, mikäli hänellä sellainen on, pitää huolen lopusta.»
»Hm!» äännähti Mirabeau.
»Ymmärrättehän?» sanoi Gilbert.
»Hiilihappomyrkytystä koskevan teorianne? Suunnilleen.»
»En tarkoittanut sitä. Käsitättekö, ettei Marais-linnan ilma ole teille terveellistä?»
»Niinkö arvelette, tohtori?»
»Olen siitä varma.»
»Se olisi ikävää, sillä linna miellyttää minua tavattomasti.»
»Siitä teidät jälleen tunnen, olette alati oman itsenne vihollinen! Neuvon teille ylänköä, te valitsette alangon, suosittelen virtaavaa vettä, te valitsette seisovan veden.»