Kukaan ei vastannut.
Kuului vain vaunujen kolina, kun ne puolentoista kilometrin päässä vierivät etäisen ukonjymyn lailla ja tulivat yhä lähemmäksi.
Silloin Isidor keksi hyvän ajatuksen. Herrat de Bouillé ja de Raigecourt olivat kenties kätkeytyneet metsään, joka reunusti tien vasenta laitaa.
Hän tunkeutui metsään ja tutki tarkoin koko reuna-alueen. Ei ketään.
Ei ollut muuta neuvoa kuin odottaa ja hän odotti.
Viiden minuutin perästä vaunut tulivat paikalle.
Kuningas ja kuningatar kurkistivat ulos kumpikin omalta puoleltaan.
Molemmat kysyivät miltei yhtaikaa:
»Ettekö ole nähnyt kreivi de Charnyta?»
»Sire», vastasi Isidor, »en ole nähnyt häntä. Koska hän ei ole täällä, on hän varmaankin joutunut jonkin vakavan onnettomuuden uhriksi ajaessaan takaa sitä Drouet-lurjusta.»