Kuninkaan sanat: »Sillaikaa me koetamme saada täältä jotakin selville» johtuivat siitä, että hän oli huomannut lähellä pari kolme asumusta, jotka tien oikealla laidalla olivat kuin yläkaupungin vartijoina.
Lähinnä sijaitsevan rakennuksen ovi oli auennut molempien ajoneuvojen kolisten tullessa paikalle ja raollaan lengottavan oven takaa näkyi valon tuike.
Kuningatar astui vaunuista ja lähti de Maldenin käsivarteen nojaten asunnolle päin.
Mutta kun he tulivat lähemmäksi, sulkeutui ovi.
Muttei kuitenkaan niin nopeasti, ettei de Malden, joka oli huomannut isännän melko epäystävälliset aikeet, olisi ehtinyt syöksähtää ovelle ja tarttua ripaan, ennenkuin lukonkieli pääsi painumaan koloonsa.
Nuoren miehen painaessa ovi aukeni, vaikka sitä yhä yritettiin työntää kiinni.
Oven takana ja koettaen sitä sulkea seisoi muuan viisissäkymmenissä oleva mies, paljain säärin, yllä aamunuttu ja jalassa tossut.
Käsittää helposti, että aamunuttuinen mies oli aika lailla kummissaan, kun hänet näin työnnettiin omaan taloonsa ja kun hänen oveaan painoi auki muuan tuntematon mies, jonka takana seisoi naishenkilö.
Aamunuttuinen mies loi pikaisen silmäyksen kuningattareen, jonka kasvoja valaisi miehen kädessä oleva kynttilä, ja hän säpsähti.
»Mitä tahdotte, herra?» kysyi hän de Maldenilta.