Isidore karautti vaunujen edessä. Oli ajettava läpi kaupungin ja sillan yli. Sen jälkeen olisi enää viiden minuutin matka Grand-Monarquen hotelliin.
Vaunut vierivät nopeasti niin sanottuun alakaupunkiin.
Mutta kun tultiin holvikäytävään, joka vei sillalle ja joka lävisti vahtitornin, huomattiin, että portin toinen puolisko oli työnnetty kiinni.
Oven puolisko työnnettiin auki: sen takana olivat kolmet rattaat tietä sulkemassa.
»Tänne, herrat!» kehoitti Isidor, hypähti maahan ja alkoi raivata tietä vapaaksi.
Tällöin kuuluivat ensimmäiset rummun pärrytykset ja ensimmäiset hätäkellojen kumahdukset.
Drouet oli tehnyt tehtävänsä.
»Haa, sitä lurjusta!» sadatteli Isidor hammasta purren.
»Jos tapaan sinut…!»
Ja jännittäen kaikki voimansa hän työnsi yksin yhdet rattaat syrjään, de Maldenin ja de Valoryn siirtäessä toiset.