»Mitä, Drouet kieltänyt? Kun kuningas käskee ja Drouet kieltää, totteletteko silloin Drouetia?»
»Me tottelemme kansaa.»
»Herrat», sanoi Isidor tovereilleen, »on hetkiä, jolloin ihmishenki ei ole minkäänarvoinen. Hoitakaa kumpikin miehenne, minä hoidan tämän. Sitten voimme itse ohjata vaunuja.»
Ja hän tarttui lähinnä olevaa postimiestä kaulukseen ja painoi metsästyspuukkonsa kärjen hänen rintaansa vasten.
Kuningatar näki kolmen puukonterän välähtävän ja huudahti:
»Herrat, heretkää taivaan tähden!»
Sitten hän sanoi postimiehille:
»Hyvät ystävät, saatte viisikymmentä louisdoria keskenänne tasattavaksi ja viidensadan frangin eläkkeen kukin, jos pelastatte kuninkaan.»
Oliko nyt niin, että postimiehiä peloitti kolmen nuoren miehen uhkaava esiintyminen tai houkutteli kuningattaren tarjous, kuinka tahansa, mutta he hoputtivat hevoset liikkeelle ja näin päästiin jatkamaan matkaa.
Herra de Préfontaine palasi värjöttäen asuntoonsa ja salpasi oven.