XXVIII
Varennesin sillan vahtitorni
Hetkeksi valtasi sanoin kuvaamaton masennus nuo poloiset matkalaiset, joita uhkasi tuntematon, hirveä vaara ja jotka olivat vangittuina keskellä maantietä.
Isidor ensimmäisenä rohkaisi mielensä.
»Sire», sanoi hän, »olkoon veljeni kuollut tai hengissä, älkäämme ajatelko häntä, vaan ajatelkaamme teidän majesteettianne. Ei ole hetkeäkään tuhlattavana. Postimiehet tuntevat Grand-Monarquen hotellin. Täyttä laukkaa Grand-Monarquen hotelliin!»
Mutta ajomiehet eivät liikahtaneetkaan.
»Ettekö kuulleet?» sanoi Isidor.
»Kuulimme kyllä.»
»No, miksemme siis lähde?»
»Koska herra Drouet on kieltänyt.»