Muuan tarjoilija, joka paraikaa sulki kahvilaansa, oli vakuuttanut nämä tiedot ihan varmoiksi.
Mutta sen sijaan, että nämä tiedot, kuten hän oli luullut, olisivat ilahduttaneet näitä kuuluisia matkalaisia, hän huomasikin heidän olevan syvästi hämmentyneitä.
Herra de Préfontaine vaikeroi. Henkivartijat uhkailivat jotakin näkymätöntä ja tuntematonta.
Isidor keskeytti kertomuksensa ja sanoi:
»Mitä oikeastaan on tapahtunut, herrat?»
»Näittekö äsken kadulla miestä, joka ratsasti täyttä laukkaa?»
»Näin kyllä, sire», vastasi Isidor.
»Se mies oli Drouet», sanoi kuningas.
»Drouet!» huudahti Isidor sydäntä vihlovalla äänellä. »Silloin on veljeni kuollut.»
Kuningatar kiljahti ja peitti kasvot käsiinsä.