Ja hän ryhtyi jälleen ajamaan takaa varjoa, jonka hän vielä erotti metsän hämärässä.
Mutta tuskin hän oli edennyt sataakaan askelta tässä hänelle oudossa metsässä, kun hänen hevosensa kompastui ojaan.
Charny kierähti sen pään yli maahan, nousi heti, hyppäsi jälleen satulaan, mutta Drouet oli kadonnut!
— Näin siis Drouet oli välttänyt Charnyn. Siitä johtui, että hän voi ilmestyä maantielle kuin mikäkin uhkaava haamu ja komentaa kuninkaan vaunuja ohjaavat postimiehet pysähtymään.
Postimiehet pysähtyivät, sillä Drouet oli puhutellut heitä kansan nimessä; se nimi alkoi jo olla tehokkaampi kuin kuninkaan.
Tuskin Drouet oli kadonnut alakaupungin katusokkeloon, kun hänen laukkaavan ratsunsa kavionkopseen häipyessä alkoi kuulua toisen hevosen lähestyvää kavionkopsetta.
Samalta kadulta, jonne Drouet meni, tuli Isidor.
Hän oli saanut selville jotenkin samaa mitä de Préfontaine oli sanonut kuninkaalle:
Herttua de Choiseulin, herrojen de Bouillén ja de Raigecourtin hevoset olivat kaupungin toisella laidalla, Grand-Monarque-hotellin tallissa.
Kolmas upseeri, herra de Rohrig, oli husaareineen kasarmissa.