»Olkaa hyvä ja hakekaa esille matkatodistuksenne.»
Hän alkoi hakea, mutta taskuista, joissa sitä ei ollut.
»No», virkkoi muuan kärsimätön ja uhkaava ääni, »kaikesta päättäen ei matkatodistusta olekaan!»
»On kyllä, herrat», sanoi kuningatar, »meillä on kyllä matkatodistus. Mutta paroonitar de Korff ei aavistanut, että sitä meiltä vaadittaisiin, eikä tällä hetkellä muista, minne on sen pannut.»
Väkijoukosta kuului pilkallinen vihellys, joka todisti, ettei siihen verukkeeseen uskottu.
»Voimme menetellä vieläkin yksinkertaisemmin», sanoi Sausse. »Postimiehet, ajakaa vaunut minun vajaani. Nämä herrat ja naiset astuvat talooni ja siellä selvitetään koko juttu. Eteenpäin, postimiehet! Herrat kansalliskaartilaiset, seuratkaa vaunuja!»
Tämä kutsu muistutti liiaksikin käskyä, joten ei kannattanut yrittää vastustaa sitä.
Ja jos olisi yrittänytkin, olisi varmaankin epäonnistunut. Rumpu pärisi yhä, hätäkello moikui jatkuvasti ja vaunujen ympärille kasaantui taukoamatta uutta väkeä.
Vaunut lähtivät liikkeelle.
»Ah, jospa herra de Damas tulisi paikalle, ennenkuin me ehdimme siihen kirottuun taloon!» mutisi kuningas.