»Vaatii.»
»Hyvä on, herra, sanokaa Clermontin valtuustolle, että pahoittelen, kun en voi noudattaa sen vaatimusta, koska mikään laki — ainakaan minun tietääkseni — ei oikeuta Clermontin valtuustoa keskeyttämään sotajoukkojen liikkeitä. Minä saan ottaa määräyksiä vain komentavalta päälliköltäni, ja tässä on minun lähtömääräykseni.»
Ja de Damas tarjosi päiväkäskyä valtuustonjäsenille.
Kreiviä lähinnä ollut mies otti paperin ja luki sen sisällön tovereilleen. Sillaikaa kreivi otti hänen selkänsä takana takan kamanalta pistoolit, jotka hänen ruumiinsa oli peittänyt näkymästä.
Tutkittuaan toveriensa kanssa päiväkäskyä virkkoi se, joka tähänkin asti oli kreiviä puhutellut:
»Hyvä herra, mitä täsmällisempi tämä määräys on, sitä suurempi velvollisuus meillä on asettua sitä vastaan. Sillä kaikesta päättäen se määrää teidät tekoon, joka Ranskan etujen kannalta ei saa toteutua. Minä ilmoitan teille siis, että kansan nimessä teidät vangitaan.»
»Ja minä, hyvät herrat», sanoi kreivi ja ojensi pistoolinsa tähdäten kahta lähinnä seisovaa valtuuston jäsentä, »minä ilmoitan, että minä lähden!»
Valtuustonjäsenet eivät olleet odottaneet tällaista aseellista uhmaa. Vaistomainen pelon tai kenties hämmästyksen tunne pani heidät väistymään de Damasin tieltä. Kreivi harppasi kynnyksen yli salonkiin, sieltä eteiseen, jonka oven hän kiersi kaksinkertaiseen salpaan, juoksi portaat alas, löysi hevosensa portin pielestä, hyppäsi satulaan ja karautti torille; missä hänen miehensä paraikaa valmistelivat lähtöä, ja sanoi eräälle upseerilleen, herra de Floiracille, joka oli jo ratsunsa selässä:
»Meidän on lähdettävä täältä miten parhaaksi näemme.
Pääasia kuitenkin on, että kuningas on pelastunut.»