»On kyllä», huomautti muuan naapuri, joka luki matkatodistusta kynttilän valossa samalla kuin Drouetkin, »tuossa ovat erään valiokunnan jäsenten allekirjoitukset».
»Vaikkapa, mutta onko myöskin kansalliskokouksen puheenjohtajan?» intti Drouet. »Eikä kysymys muuten olekaan siitä», jatkoi tuo nuori isänmaanystävä. »Matkustajat eivät olekaan rouva Korff, hänen lapsensa, taloudenhoitajansa, kaksi seuranaistansa ja kolme palvelijaansa. Matkustajat ovat kuningas, kuningatar, kruununprinssi, kuninkaallinen prinsessa, madame Elisabeth, joku hovinainen ja kolme palvelijaa, lyhyesti, kuninkaallinen perhe on matkalla. Sallitteko vai ettekö kuninkaallisen perheen poistua Ranskasta?»
Kysymys oli esitetty oikealta näkökulmalta, mutta juuri siksi että sitä oli käsiteltävä tältä kannalta, oli Varennesin kaltaisen kolmannen asteen kaupungin valtuusto-pahaisen sitä vaikea ratkaista.
Asiaa ruvettiin pohtimaan, ja kun keskustelu uhkasi venyä pitkäksi, päätti piirin prokuraattori jättää valtuustonjäsenet neuvottelemaan ja palata kotiinsa.
Matkalaiset seisoivat yhä myymälähuoneessa. Rouva Sausse oli kehoittanut heitä nousemaan yläkerrokseen, sitten istuutumaan myymälähuoneeseen ja sitten nauttimaan jotakin, mitä talo saattoi tarjota. Mutta vieraat olivat torjuneet kaikki kehoitukset.
Heistä näytti tuntuvan, että jos he sijoittuisivat tähän taloon tai istuutuisivat tai nauttisivat jotakin, he antautuisivat neuvottelemaan vangitsijoittensa kanssa ja luopuisivat matkasta, jota he kuitenkin yhä kiihkeästi ajattelivat.
Kaikki heidän kykynsä olivat olleet kuin lamaannuksissa koko sen ajan kun he odottivat talon isäntää, joka ilmoittaisi, mitä valtuusto oli päättänyt matkatodistusta koskevasta tärkeästä asiasta.
Äkkiä hänen nähtiinkin raivaavan tietä talon portille kertyneen väkijoukon kautta ja pyrkivän sisälle.
Kuningas astui pari askelta häntä vastaan.
»No?» kysyi hän yrittäen turhaan peitellä levottomuuttaan.