»No, kuinka on matkatodistuksen laita?»
»Velvollisuuteni on sanoa», vastasi herra Sausse, »että se on synnyttänyt valtuustossa vakavan keskustelun».
»Miksi?» kysyi Ludvig XVI. »Epäilläänkö kenties sen laillisuutta?»
»Ei, mutta epäillään, onko se laisinkaan rouva de Korffin passi. Huhu kertoo, että meillä on ollut kunnia saada kaupunkiimme kuningas ja hänen perheensä…»
Ludvig XVI epäröi hetken ennenkuin vastasi. Sitten hän teki ratkaisevan päätöksen ja sanoi:
»Olette oikeassa; herra, minä olen kuningas! Tässä on kuningatar ja tässä lapseni. Ja minä pyydän teitä kohtelemaan meitä niinkuin ranskalaiset ovat aina kohdelleet kuninkaitaan.»
On jo mainittu, että katuovi oli jätetty auki ja että suuri joukko uteliaita oli kerääntynyt tämän oven edustalle. Kuninkaan sanat kuultiin siis ulkonakin eikä vain sisällä.
Vaikka nuo sanat olikin lausuttu melko arvokkaasti, eivät tätä arvokkuutta valitettavasti vastanneet kuninkaan harmaa puku, pumpulikankaiset liivit, harmaat polvihousut, harmaat sukat ja piskuinen Jean-Jacques-peruukki.
Voiko kuvitellakaan Ranskan kuningasta noin viheliäisessä ulkoasussa!
Kuningatar tunsi, minkälaisen mielialan se väkijoukossa synnytti, ja punastui.