He hyväksyivät jälkimäisen vaihtoehdon ja kello puoli yksi, hetkellä, jolloin kuningas päätti nousta piirin prokuraattorin yläkertaan, he päättivät jättää heidän huostaansa uskotun vartioaseman ja ratsastivat täyttä neliä Duniin päin.
Kuningas oli luottanut heidän pikaiseen apuunsa ja nyt sekin toive petti!
XXX
Epätoivon neuvo
Lukija muistanee vielä, minkälaiseen asemaan herttua de Choiseul, ensimmäisen Pont-de-Sommevelleen sijoitetun joukko-osaston päällikkö, oli joutunut nähdessään kapinan hetki hetkeltä yltyvän ympärillään. Odottamatta kauempaa kuningasta hän oli sanonut huolettomasti, että aarre oli kaiketi jo lähetetty edelleen, ja oli itsekin lähtenyt Varennesin suunnalle.
Mutta välttääkseen Sainte-Menehouldia, joka, kuten muistamme, oli täydellisessä kuohumistilassa, hän oli valinnut sivutien. Siihen asti, jolloin hän poikkesi isolta tieltä, hän oli ratsastanut käymäjalkaa, jotta kuninkaan lähetti ehtisi tavoittaa hänet.
Mutta lähetti ei tavoittanut häntä ja Orbe välissä hän poikkesi oikotielle.
Vähäistä myöhemmin Isidor sivuutti tienhaaran.
Herttua oli varma, että jokin odottamaton tapaus oli keskeyttänyt kuninkaan matkan. Ja jos hän onneksi erehtyisikin, jos kuningas voisikin jatkaa matkaansa, tapaisi hän Dandoinsin Sainte-Menehouldissa ja de Damasin Clermontissa.
Olemme nähneet, kuinka Dandoinsin kävi. Valtuusto pidätti hänet ja hänen miehensä. Herra de Damasin täytyi paeta melkein yksinään.