Kello kaksitoista he menivät makuulle täysissä pukimissa.
Kello puoli yksi he heräsivät hätäkellon soittoon, rummun pärrytykseen ja huutoihin.
He kurkistivat majatalon ikkunasta ja näkivät koko kaupungin olevan liikkeellä, juoksevan tai oikeammin syöksyvän kaupungintalolle päin.
Aseistettuja miehiä juoksi samalle suunnalle. Eräillä oli haulikko, toisilla kaksipiippuinen pyssy, toisilla vain sapeli, miekka tai pistooli.
Aatelismiehet menivät talliin ja veivät kuninkaan hevoset kaiken varalta kaupungin ulkopuolelle. Jos kuninkaan onnistuisi päästä lähtemään kaupungista, löytäisi hän hevoset sieltä.
Sitten he palasivat noutamaan omat hevosensa ja veivät ne kuninkaan hevosten luo, joita postimiehet pantiin vartioimaan.
Tämä meno ja kulku oli herättänyt epäluuloja. Päästäkseen lähtemään hotellista omilla hevosillaan heidän täytyi kestää pikku ottelu, jossa heihin ammuttiin pari kolme laukausta.
Huudoista ja uhkailuista he olivat saaneet selville sen verran, että kuningas oli pidätetty ja viety piirin prokuraattorin asuntoon.
He neuvottelivat, mitä oli tehtävä. Olisiko heidän koottava husaarit ja yritettävä vapauttaa kuningas? Olisiko heidän noustava ratsaille ja mentävä puhumaan asiasta markiisi de Bouillélle, jonka he todennäköisesti tapaisivat Dunissa ja ihan varmasti Stenayssa?
Duniin oli Varennesista vain parikymmentä ja Stenayhin kahdeksanneljättä kilometriä. Puolessatoista tunnissa he ehtisivät Duniin ja kahdessa tunnissa Stenayhin. Ja sitten heti takaisin Varennesiin sen pienen armeijan mukana, joka oli markiisi de Bouillén komennettavana.