Kansalliskaartilaisten solvauksista piittaamatta hän pani kaksi miestänsä portille vartijoiksi ja aikoi astua sisälle.
Silloin hän tunsi olkapäällään käden kosketuksen.
Hän kääntyi ja näki kreivi de Damasin, jonka äänen hän oli tuntenut, kun kreivi oli vastannut kansalliskaartilaisten kysymykseen: kuka siellä?
Herttua oli kai hieman luottanutkin tähän apuun.
»Ah, tekö?» sanoi hän. »Paljonko teillä on väkeä?»
»Olen yksin tai melkein yksin», vastasi toinen.
»Kuinka niin?»
»Rykmenttini kieltäytyi seuraamasta minua ja minä olen täällä viiden kuuden miehen kanssa.»
»Ikävä juttu, mutta mitä siitä, onpa minulla neljäkymmentä husaaria, katsotaanpa, mitä niillä saamme aikaan.»
Kuninkaan luona oli paraikaa valtuuston lähetystö, jota johti herra
Sausse.