Lähetystö sanoi Ludvig XVI:lle:
»Koska Varennesin asukkaat nyt tietävät, että heillä on ilo nähdä keskuudessaan kuninkaansa, tulevat he tiedustelemaan hänen ohjeitaan.»
»Ohjeitani?» ihmetteli kuningas. »Valjastuttakaa siis vaununi, jotta pääsen lähtemään.»
On vaikea sanoa, mitä valtuuston lähetystö olisi vastannut tähän täsmälliseen pyyntöön, sillä samassa kuului ulkoa herttuan hevosten töminä ja ikkunoista nähtiin husaarien järjestäytyvän torille paljastetut sapelit kädessä.
Kuningatar vavahti, ilon säde valaisi hänen kasvojaan.
»Olemme pelastetut!» kuiskasi hän madame Elisabethin korvaan.
»Jumala sen suokoon!» vastasi tämä hurskas, kuninkaallinen karitsa, joka antoi Jumalalle kunnian kaikesta, hyvästä ja pahasta, toivosta ja epätoivosta.
Kuningas suoristautui ja odotti.
Valtuustonjäsenet silmäilivät toisiaan levottomina.
Eteisestä, jota joukko viikattein aseistettuja talonpoikia vartioi, kuului kovaa melua, sananvaihtoa ja sitten taistelun melskettä. Kynnykselle ilmestyi herttua de Choiseul, hatutta päin ja miekka kädessä.