Hänen hartioittensa takaa näkyivät de Damasin kalpeat, mutta päättäväiset kasvot.
Molempien upseerien katseessa oli sellainen uhkanilme, että valtuuston edustajat väistyivät syrjään, jättäen tyhjän tilan näiden uusien tulokkaitten ja kuninkaallisen perheen jäsenten väliin.
Herttuan ja de Damasin astuessa sisälle oli huoneen näyttämöasetus seuraava:
Keskellä huonetta oli pöytä, jolle oli pantu miltei tyhjä viinipullo, leipää ja pari kolme lasia.
Kuningas ja kuningatar kuuntelivat seisoallaan valtuuston edustajien puhetta. Ikkunan ääressä seisoivat madame Elisabeth ja kuninkaallinen prinsessa. Vuoteella nukkui puoleksi riisuttuna kruununprinssi, joka oli menehtynyt väsymykseen. Hänen lähellään istui rouva de Tourzel pää käsien varassa, ja hänen takanaan seisoivat rouvat Brunier ja de Neuville. Huoneen perällä, pimennossa, molemmat henkivartijat ja Isidor de Charny viruivat nojatuoleissa tuskan ja liikaponnistusten musertamina.
Nähdessään herttuan kuningatar meni häntä vastaan ovelle saakka, ojensi hänelle kätensä ja sanoi:
»Ah, tekö herra de Choiseul… tervetuloa!»
»Voi, madame», vastasi herttua, »kaikesta päättäen tulen liian myöhään!»
»Ette ollenkaan, kunhan vain tulette kelpo seurassa.»
»Oh, madame, päinvastoin, me tulemme miltei yksin. Herra Dandoinsin ja hänen rakuunansa on Sainte-Menehouldin valtuusto pidättänyt ja herra de Damasin ovat hänen omat miehensä hylänneet.»