Minun hyökätessäni katusulkuja vastaan hyökkäätte te takaapäin. Tämä hyökkäys jakaa heidän huomionsa kahtaalle, joten minä kykenen valtaamaan katusulut. Yhdistynein voimin me sitten tunkeudumme tänne saakka ja viemme kuninkaan.»
Vastaukseksi nuoret miehet ojensivat kätensä Charnylle.
Kreivi kääntyi sitten kuningattareen päin.
»Madame», sanoi hän, »tunnin kuluttua teidän majesteettinne on vapaa tai minä olen vainaja».
»Voi, kreivi, kreivi, älkää lausuko sitä sanaa! Se koskee minuun liian kipeästi!»
Olivier vahvisti kumarruksella äskeisen vakuutuksensa ja piittaamatta uudesta melusta ja hälinästä, joka oli tunkeutumassa taloon, hän riensi ovelle päin.
Mutta juuri kun hän laski kätensä säpille, aukeni ovi ja kynnykselle ilmestyi uusi henkilö tuomaan lisänsä tähän jo ennestäänkin hyvän monivivahteiseen murhenäytelmään.
Tulija oli neljänkymmenen tai viidenviidettä vuoden ikäinen, jonka piirteet olivat synkät ja ankarat. Viisto kaulanauha, auennut takki, väsymyksestä tulehtuneet silmät, pölyiset vaatteet todistivat selvästi, että hänkin oli, jonkun voimakkaan intohimon kannustamana, taivaltanut nopeasti pitkän matkan.
Hänen vyössään näkyi kaksi pistoolia ja kupeella heilui sapeli.
Ovea avatessaan hän huohotti eikä voinut äännähtääkään. Hän näytti rauhoittuvan vasta kun huomasi kuninkaan ja kuningattaren. Tyydytetyn koston hymy levisi hänen kasvoilleen ja välittämättä toisarvoisista henkilöistä, jotka olivat ryhmittyneet huoneen perälle, hän kohotti kätensä jo oviaukossa, jonka hän miltei täytti kookkaalla varrellaan, ja sanoi: