Tällöin astui herttua de Choiseul huoneeseen. Hänen kädessään oli muutamia veriseen nenäliinaan kiedottuja papereita.
Hän ojensi ne sanaa lausumatta Charnylle.
Kreivi ymmärsi, että ne paperit oli löydetty hänen veljeltään. Hän otti käteensä tuon verisen perinnön, kohotti nenäliinan huulilleen ja suuteli sitä.
Kuningatar nyyhkytti.
Mutta Charny ei edes kääntynyt. Hän pani paperit poveensa ja sanoi:
»Hyvät herrat, voitteko auttaa minua siinä viimeisessä yrityksessä, johon aion nyt ryhtyä?»
»Olemme valmiit uhraamaan siihen henkemme», vastasivat nuoret miehet.
»Voitteko taata minulle kymmenen uskollisina pysynyttä miestä?»
»Meitä on tässä kahdeksan, yhdeksän.»
»Hyvä. Minä palaan seitsemänkymmenen husaarini luo.