Ja huokaisten raskaasti, kuten nainen, joka huomaa, että hänen vastustamattomaksi katsottu lumousvoimansa onkin pettänyt, hän jatkoi:
»Tätä en olisi milloinkaan uskonut…!»
»Kas niin!» murahti toinen sanansaattaja. »Kaikesta päättäen tein oikein, kun tulin.»
Herra de Romeuf lähestyi hitaasti, alasluoduin katsein ja pidellen kädessään vangitsemismääräystä.
Mutta kuningas oli kärsimätön eikä suonut nuorelle miehelle aikaa ojentaa tuota määräystä, vaan astui nopeasti häntä vastaan ja tempasi sen hänen kädestään.
Luettuaan sen hän huudahti:
»Ranskassa ei ole enää kuningasta!»
Herra de Romeufin seuralainen hymyili ikäänkuin olisi tahtonut sanoa:
Tiedän sen hyvin.
Kuninkaan sanat kuullessaan kuningatar kääntyi kuninkaaseen päin ja silmäili häntä kysyvästi.
»Kuulkaa, madame», sanoi kuningas. »Näin kuuluu määräys, jonka kansalliskokous on uskaltanut julkaista.»