Yksi heistä oli Billot, toinen nuori mies, tuskin kahtakymmentäkään täyttänyt, kolmas arviolta kahden viidettä vuoden ikäinen, joka eleiltään näytti kuuluvan kaikkein ylhäisimpään seurapiiriin.
Pari sekuntia sen jälkeen kun tämä viimeksi mainittu oli astunut saliin — eikä hänen tulonsa herättänyt suurempaa huomiota kuin seuran halvimman jäsenen saapuminen — aukeni muuan salaovi ja puheenjohtaja astui esille, yllänsä Suur-Idän ja suurkoptin merkit.
Billot huudahti heikosti: tuo puheenjohtaja, jonka edessä kaikki päät taipuivat, oli sama liittolainen, jonka hän oli tavannut Bastiljissa.
Hän nousi hitaasti lavalle, kääntyi kuulijakuntaan päin ja sanoi:
»Veljet, meillä on tänään kaksi tehtävää, minun on otettava vastaan kolme uutta jäsentä ja esitettävä teille tilitys, mitä olen tehnyt siitä päivästä ruveten, jolloin yritykseen ryhdyin, tähän päivään saakka, sillä työn muuttuessa hetki hetkeltä vaikeammaksi on teidän saatava selväksi, olenko edelleenkin luottamuksenne arvoinen, ja minun päästävä selvyyteen, vieläkö te luotatte minuun. Vain siten, että valistatte minua ja minä valistan teitä, voin kulkea sillä synkällä, hirveällä tiellä, jolle olen astunut. Tähän saliin jääkööt vain järjestön mestarit, jotta me voimme joko hyväksyä tai hylätä niiden kolmen uuden jäsenen anomuksen, jotka seisovat edessämme. Kun nämä kolme jäsentä on hyväksytty tai hylätty, palatkoot kaikki jäsenet istuntosaliin, ylimmästä alimpaan saakka, sillä kaikkien enkä vain korkeimman piirin kuullen haluan selostaa toimintaani ja ottaa vastaan moitetta tai kiitosta.»
Kun hän oli puhunut, aukeni vastapäätä äsken mainittua salaovea kätketty toinen ovi, jonka takana näkyi isoja holvilakisia onkalolta kuin vanhan basilikan hautakammioita. Haamukulkueen lailla seura siirtyi äänettömänä noihin holvikäytäviin, joiden harvat kuparilamput loivat juuri ja juuri niin paljon valoa, että — kuten runoilija sanoisi — pimeys tuli näkyväksi.
Vain kolme miestä jäi saliin, nimittäin ne, jotka aiottiin valita järjestön jäseniksi.
Sattumalta nämä kolme nojasivat seinään yhtä pitkien välimatkojen päässä toisistaan.
He silmäilivät toisiaan kummastuneina, sillä nyt vasta he oivalsivat olevansa edessä olevan näytelmän kolme sankaria.
Tällöin aukeni ovi, josta puheenjohtaja oli astunut sisälle. Kuusi naamioitua miestä astui saliin. He jäivät seisomaan nojatuolin ympärille, kolme sen oikealle, kolme vasemmalle puolelle.