Sillä välin kun kardinaali näin oli kahden vaiheella, oli Jeanne, joka ei päästänyt häntä näkyvistään ja jolta ei hänen ainoakaan vaikutelmansa jäänyt piiloon, mitä suurimmassa tuskassa. Sellaisille omilletunnoille, jotka hautovat salatuumaa tuottaakin todellista kidutusta epäilys niiden taholta, joita tahtoisivat vakuuttaa pelkällä totuudella.
Vaitiolo tuntui kummastakin kiusalliselta; sen keskeytti kardinaali uudella kysymyksellä.
"Huomasitteko, minkä näköinen oli hyväntekijänne seuralainen? Osaatteko selittää hänen ulkomuotoaan?"
"Hänet näin ihan hyvin", vastasi kreivitär. "Hän oli pitkä ja kaunis, päättäväisen näköinen, heleä iho ja täyteläinen vartalo."
"Eikö toinen nainen sattunut mainitsemaan hänen nimeään?"
"Kyllä, kerran, mutta vain ristimänimen."
"Mikä se oli?"
"Andrée."
"Andrée!" huudahti kardinaali ja vavahti.
Tämä liikahdus ei myöskään jäänyt kreivittäreltä huomaamatta.