"Puhutteko tosissanne, monsieur?" kysyi Hagan kreivi.
"Aivan tosissani, sire… anteeksi, tarkoitin herra kreivi", ja Cagliostro kumarsi sillä tavalla, että hänen tekemänsä virhe voitiin käsittää tahalliseksi.
"Niinmuodoin", sanoi marski, "kreivitär ei ole kyllin vanha nuorennettavaksi."
"Ei, sen vakuutan."
"Hyvä on; saan siis esittää teille toisen henkilön. Tässä on ystäväni Taverney. Mitä sanotte hänestä? Eikö hän näytä Pontius Pilatuksen aikalaiselta? Mutta kenties hänen laitansa on päinvastoin, ja hän siis on liian vanha?" Cagliostro katseli paroonia.
"Ei ollenkaan", vastasi hän.
"Ah, hyvä kreivi", ihastui Richelieu, "jos hänet nuorennatte, julistan teidät Medeian oppilaaksi."
"Haluatteko?" kysyi Cagliostro kohdistaen sanansa isäntään, mutta katseensa kaikkiin kuulijoihin.
Jokainen nyökkäsi myöntävästi.
"Ja te kuten toisetkin, herra de Taverney."