"Louisdoreja, kahden louisdorin rahoja!" huudahti hän ällistyneenä.
Olivalla oli kourassaan uusi kasa samaa metallia, ja sen hän sinkautti vasten Beausiren kasvoja ja ojennettuja käsiä, niin että miestä ihan huikaisi.
"Huh, huh", toisti hän. "Onpa se Oliva rikas!"
"Siinä näet, mitä minun ammattini tuottaa", vastasi nainen kyynillisesti ja potkaisi aika lailla tohvelinsa kärjellä sekä lattialle valunutta kultaa että poimimaan polvistunutta Beausirea.
"Kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista!" laski Beausire riemusta läähättäen.
"Kelvoton!" mutisi Oliva.
"Yhdeksäntoista, kaksikymmentä, kaksikolmatta."
"Konna!"
"Kolmekolmatta, neljäkolmatta, kuusikolmatta."
"Häpeämätön!"