"Monsieur", vastasi naamioitu prinssi, "tottahan näette, että meitä tungetaan tännepäin. Anteeksi, naiset!"
"Lähdetään pois, monseigneur", kuiskasi rouva de la Motte.
Juuri silloin näkymätön käsi nykäisi Olivan huppukaulusta taaksepäin, ja irtaantunut naamio lipui alas; hänen kasvonsa näkyivät sekunnin verran siinä puolihämärässä, jonka aiheutti ensi rivin ulkoileminen permannon yli.
Sininen domino oli hätääntyneenä huudahtavinaan, Oliva huusi kauhusta. Näihin molempiin vastasi kolme, neljä hämmästyksen huudahdusta. Kardinaali oli vähällä pyörtyä. Jos hän nyt olisi vaipunut, olisi hän vaipunut polvilleen. Rouva de la Motte tuki häntä.
Parvi naamioita, tungoksen pakottamana, oli juuri erottanut Artoisin kreivin kardinaalista ja rouva de la Mottesta.
Sininen domino, joka oli salamannopeasti kiskaissut Olivan huppukauluksen paikalleen ja kiinnittänyt taas naamion, astui kardinaalin luo, puristi kättään ja sanoi:
"Se oli auttamaton vahinko, monsieur; huomaatte kai, että tämän naisen kunnia on teidän vallassanne."
"Oo, monsieur, monsieur…" mutisi prinssi Ludvig kumartaen.
Ja hän pyyhki hiestä valuvaa otsaansa nenäliinalla, joka värisi hänen kädessään.
"Nyt pian pois", sanoi sininen domino Olivalle.