"Luulin, että minulla täällä on ystäviä", sanoi hän.
"Tietysti on", vastattiin eri tahoilta.
"Vai niin, mutta minä huomaan erehtyneeni."
"Missä suhteessa?"
"Siinä, että paljon tapahtuu minun tietämättäni."
Pankinpitäjä antoi taas merkin, ja läsnäolevat osakkaat vakuuttivat uudestaan.
"Hyvä on, että tiedän", jatkoi Beausire, "ja petolliset ystävät saavat palkkansa."
Hän tavoitti miekkansa kahvaa, mutta käsi osui vain vyötärystaskuun, joka täynnä louisdoreja päästi ilmiantavaa kilinää.
"Kuuletteko?" huudahti pari naista, "herra Beausire on tänä iltana rahakas."
"Tuntuu olevan", myönsi pankinpitäjä salakavalasti. "Jos hän on hävinnyt, ei hän kuulu ainakaan kaikkea hävinneen, ja jos hän on ollut uskoton todellisille tovereilleen, voi sen korjata. Kuulkaapa, ritari, tulkaa mukaan."