"Minulla on jotakin ilmoitettavaa", sanoi portugalilainen. "Onneksi saavuin ajoissa, sillä herra Beausire ei osaa tänä iltana pitää suutansa kiinni…" Beausiren teki mieli jotakin sanoa.
"Kas niin, hiljaa!" komensi portugalilainen, "ei mitään turhia sanoja. Te olette lausunut semmoista, mikä on liiankin varomatonta. Teillä näkyy olevan tietoa suunnitelmastani; hyvä on. Olette järkevä mies, ehkä olette arvannut asian, mutta selväähän on, ettei itserakkaus saa koskaan vahingoittaa omaa etua."
"En ymmärrä", sanoi Beausire.
"Emmekä mekään ymmärrä", yhtyivät siihen muut.
"Nähkääs, herra Beausire tahtoi todistaa, että juuri hän on ensin keksinyt aatteen."
"Minkä aatteen?" kysyivät yhtiömiehet.
"Sen, joka koskee kahta miljoonaa!" huudahti Beausire mahtipontisesti.
"Kahta miljoonaa!" toistivat läsnäolijat.
"Ensiksikin liioittelette", riensi portugalilainen muistuttamaan. "Niin suureen summaan se ei voi nousta, ja sen voin kohta todistaa."
"Ei meistä yksikään ymmärrä, mitä tarkoitatte", sanoi pankinpitäjä.