"Mutta sittenkin olemme pelkkänä korvana", lisäsi eräs toinen.
"Puhukaa te ensin", sanoi Beausire.
"Niin aionkin."
Ja portugalilainen kaatoi itselleen suunnattoman lasillisen mantelimaitoa ja joi sen maltillisesti, vähääkään muuttamatta kankeata ryhtiään.
"Tietäkää", sanoi hän, "en puhu nyt herra Beausirelle, ettei kaulanauha ole muuta kuin viidentoista sadan tuhannen livren arvoinen."
"Vai niin, vai kaulanauhasta te puhutte", sanoi Beausire.
"Niin, monsieur, ettekö tekin sitä tarkoita?"
"Kuka ties."
"Nyt hän on olevinaan vaitelias, kun on ensin ollut suulas", mutisi portugalilainen ja kohautti hartioitaan.
"Ikäväkseni huomaan teidän puhuvan sellaisella sävyllä, joka on minulle vastenmielinen", sanoi Beausire äkäisenä kuin kukko, joka nousee kannuksilleen.